Iloisia Helpdeskiläisiä

Nuorten Peliseurahanke lyhyesti

Lähdetään siitä, että kaikki pelaavat jotain. Myös se kotkalainen Farmvilleä aika-ajoin päivystävä perheenäiti on pelaaja, vaikka ei itse sitä ikinä myöntäisikään. Ja pelaaminen onkin kuten mikä hyvänsä muukin harrastus: sitä voi tehdä yksin, mutta isommassa porukassa se on aina hauskempaa. Ja kuten minkä hyvänsä joukkueharrastus, myös pelaaminen voi antaa harrastajilleen tärkeitä johtamis-, ryhmätyö- ja organisointitaitoja. Kyse onkin vain siitä, tehdäänkö pelaamisesta rakentavaa ja järkevää, vai jätetäänkö se satunnaiseksi huvitteluksi.

Harrastukseensa vakavasti pelaaja ei ole se tv-sarjojen likainen nörtti, vaan joukkueessa roolinsa tiedostava, omaa peliään ja joukkueen kokonaissuoritusta aktiivisesti reflektoiva aktiivinen toimija. Hän seuraa pelikulttuurin, skenen, tapahtumia sekä osallistuu aktiivisesti skenen vapaaehtoistoimintaan. Huomaamattaan hän kehittää omia valmiuksiaan ja taitojaan toimia osana suurempaa ryhmää ja yhteisöä. Kaiken lisäksi pelaajia on paljon. Niin paljon, että hyvin järjestäytyneenä he olisivat Suomen suurin nuorisojärjestö.

Tässä maailmassa me toimimme.

Hanke teki yhteistyötä mm. Suomen elektronisen urheilun liiton, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskuksen, Helsingin kaupungin nuorisoasiankeskuksen, Elämä on parasta huumetta ry:n Pelitaito-projektin sekä Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus – VERKEn kanssa.

Työskentely Hankkeessa

Ensimmäisen puolitoistavuotisen jakson ajan hankkeen projektipäällikönä toimi puheenjohtaja evp. Tuomas Velling. Vuoden 2011 alusta alkaen projektipäällikkönä aloitti puheenjohtaja evp. Jarmo Keto. Pelitaustaltaan Keto on entinen Day of Defeat-pelaaja, mutta pelkän pelaamisen lisäksi hän on toiminut lähes kymmenen lan-tapahtuman järjestäjänä yhdistyksessä ja sen ulkopuolella. Koulutukseltaan Keto on tradenomi ja sotilasarvoltaan vänrikki; Keto muuten toimii aktiivisesti myös The Group ry:n omassa reserviläisryhmässä.

Toinen Hankkeen työntekijöistä oli Ville Virta, joka työskenteli Suomen elektronisen urheilun liiton – SEUL ry:n toiminnanjohtajana. Villen suora ohjausvastuu oli SEULin liittohallituksella, mutta Hanke tarjosi rahoituksen toiminnanjohtajan palkkaukseen.

Hanketyöntekijän tavallinen työpäivä koostui lähinnä käytännön järjestelyistä erilaisten tapaamisten, kokousten ja suunnitteluiltojen parissa. Vauhti oli melko reipas, mutta välillä pysähdyttiin myös katsomaan, mitä oli saatu aikaiseksi ja mitä seuraavaksi tehtäisiin. Mukana työpanoksessa oli myös myös merkittävä määrä verkostoitumista, hallintoa, yhteydenpitoa ja viestintää.

Projektipäällikköjen lisäksi hankkeessa on työskennellyt useita työharjoittelijoita useista eri oppilaitoksista. Esimerkiksi kevään 2010 ESPC-tapahtuma toteutettiin hankkeen koordinoimana työharjoittelijavoimin.

Hanke nyt?

Hankerahoitus haettiin alunalkaen kolmivuotiskaudelle, ja tämä kolmivuotiskausi päättyi keväällä 2012. Tuolloin yksi merkittävä kappale The Group ry:n historiassa päättyi, ja Suomen valtiolta saamamme mandaatti kilpapelaamisen toimintaympäristöjen kehittämiseksi luovutettiin pois.

Toiminta ei kuitenkaan päättynyt, sillä Hankkeen perillinen syntyi Suomen elektronisen urheilun liiton alaisuuteen. Tekijät vaihtuvat, mutta työ jatkuu.